Paula Virri ja Hanna Munter kirjoittavat mielipidekirjoituksessaan “Turun seutu älykkään joukkoliikenteen edelläkävijäksi” (TS.fi, 1.2.) älykkään julkiseen liikenteen tuomista mahdollisuuksista. Kirjoitus maalaa varsin optimistisen kuvan automaation mahdollisuuksista. Kirjoitus ei kuitenkaan ota huomioon, että haasteina Turun joukkoliikenteessä ovat kapasiteetti, houkuttelevuus, helppous sekä ympäristöllinen kestävyys. Robotit tai automaatio eivät yksin edistä näistä yhtäkään.
Turku kasvaa huimaa vauhtia. Olemme ylittäneet jo 190 000 asukkaan rajan, ja lisää näyttäisi olevan luvassa. Tämä tarkoittaa sitä, että jo nyt vilkkailla linjoilla matkustajamäärät tulevat kasvamaan entisestään. Erityisesti Kauppatori-Varissuo välillä määrät tulevat tulevaisuudessa olemaan hurjia, ja siihen on varauduttava. Siihen ei riitä pelkkä runkobussilinjaus, vaan tarvitaan oikea ja riittävän määrän matkustajia vetävä käytännöllinen ratkaisu. Olisi kurjaa luottaa järjestelmään, joka ei alun alkaenkaan olisi riittävä niin matkustajien kuin ympäristön kannalta.
Oikein tehtynä joukkoliikenneratkaisu luo myös kasvua. Jos joukkoliikenteen linjat tulevat varmasti jostain kulkemaan vielä monien kymmenien vuosien päästä, saa se aikaan maan arvonnousua sekä investointien kasvua näiden linjojen lähistölle. Tämä tulisi näkymään erityisesti Turun kärkihankkeen, Itäharjun, alueella. Maan arvonnousun avulla saataisiin myös pidemmällä aikavälillä taklattua joukkoliikenneratkaisun alkuinvestoinnin kuluja. Kunnianhimoinen joukkoliikenneratkaisu näyttää kaupungin luottavan omaan kasvuunsa.
Yksi tai kaksi kapasiteetiltaan riittoisaa julkisen liikenteen linjaa ei kuitenkaan ratkaisisi Turun joukkoliikenteen ydinongelmia. Joukkoliikenne vaatii tehokasta syöttöliikennettä ja riittävät vuorotiheydet, jotta ihmiset oppisivat käyttämään julkista liikennettä. Onneksi valtuustoon on piakkoin tulossa käsittelyyn uusi runkobussilinjasto, jota onkin onnistuneesti valmisteltu jo hyvä tovi. Jokaisen turkulaisen tulisi päästä kotoaan järkevästi kävellen joukkoliikenteen pysäkille ja sitä kautta riittävän runsailla vuoroväleillä ympäri Turkua. Muuten joukkoliikennettä ei tulla hyödyntämään tarpeeksi.
Tasavertaiset mahdollisuudet joukkoliikenteeseen ovat myös parhaita lääkkeitä alueiden eriytymistä vastaan, sillä sen avulla mihinkään ei pääse muodostumaan eriytyneitä kaupunginosia. Tasa-arvoa eri ihmisten välillä luo se, että heille kaikille löytyy paikka julkisista liikennevälineistä.
Automaation sekä robotiikan tuomista mahdollisuuksista on kirjoiteltu yleisesti viime aikoina mediassa. Helsingissä ja Vantaalla olevista muutaman hengen automaatiobusseista on kuultu pääosin positiivista palautetta. Tästä huolimatta tulisi myös muistaa että joukkoliikenteen täysautomaatioon on vielä pitkä ja epävarma tie. Virri ja Munter kuvailevat mielipidekirjoituksessaan liikenteen tulevaisuutta seuraavanlaisesti: “Robottiautot ja -bussit tekevät tulemistaan, emmekä edes vielä tiedä, mitä kaikkea uudet innovaatiot tuovat tullessaan”. Tästä on helppo olla samaa mieltä, sillä emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän takia näin suuressa kaupunkia koskevassa päätöksessä meidän tulisi nojautua saatavilla olevaan tietoon sekä mahdollisuuksiin, eikä vain luottaa siihen, että tulevaisuuden teknologia ratkaisee kaikki ongelmamme. Tuntuu nurinkuriselta olla nuorina muistuttamassa vanhempia ikäpolvia jalkojen pitämisestä maassa.
Tehokkain ja ekologisin liikenneratkaisu on aina se, mihin mahtuu eniten matkustajia. Julkinen liikenne voidaan kyllä jälkeenpäin automatisoida, kunhan kaikki mahtuvat ensin kyytiin.
Alvar Euro, Turun kaupunginvaltuutettu (kok)
Lauri Lehti, Ylioppilas
Alina Heywood, Turun varavaltuutettu (vihr)
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien mielipidepalstalla sunnuntaina 10.2.2019.
