Eilen se tapahtui, nimittäin Puolan uudet aborttilait astuivat voimaan. Kyseessä ovat koko Euroopan tasolla poikkeuksellisen tiukat lait, joilla rajataan raskaudenkeskeytyksiä nyt lähes kaikissa tapauksissa, eli abortin tekeminen on lähes mahdotonta.
Kyseessä on ihmisoikeuksia, kehollisia itsemääräämisoikeuksia polkeva lakiuudistus, joka vaikeuttaa erityisesti naisten elämää ja elämäntilanteita rankalla kädellä. Ylempää määräillään, mitä toiset oikein saavat omilla kehoillaan ja elämillään tehdä.
Aborttioikeus on kuitenkin vain jään huippu Puolassa tapahtuvien kysymysten keskellä. Koko oikeusvaltio on siellä ollut jo pitkään uhattuna, oikeastaan jo jopa osittain purettunakin. Samalla Puola torpedoi esimerkiksi viime syksynä EU:n budjettineuvotteluja yhdessä Unkarin kanssa.
Edistyksellisyys ei näissä maissa ole kovassa huudossa.
EU:lla ei tunnetusti ole abortin kaltaisiin arvopohjaisiin kysymyksiin paljoa valtaa, eikä sillä tällä nykyisellä kehityksellä tule niin käymäänkään. Vaatisi erittäin paljon syvempää integraatiota hypätä paljon syvemmälle Euroopan maiden väliseen yhteyteen, jotta tällaisista kysymyksistä voitaisiin mitään säätää. Eikä tiedä olisiko se lopulta edes se oikea suuntakaan.
Ihmisten asettaminen vaaraan aborttioikeuden rajaamisella on kuitenkin asia, jota ei voi Puolan ulkopuoleltakaan hylätä vain olankohautuksella, vaan ympärillä olevien maiden ja toimijoiden tulee valpastua. Ihmisiä voitaisiin auttaa.
Voitaisiinko esimerkiksi Saksaan luoda jokin helpotettu väylä abortin tarpeessa oleville? Voisivatko kansalaisjärjestöt olla asiassa aloitteellisia, ja organisoida puolalaisille mahdollisuus abortin saamiseksi ulkomailla? Laittomat abortit tulevat varmasti olemaan entistä suurempi ongelma Puolassa.
Ihmisten oikeus määrätä itsestään ja omasta kehostaan ei kuulu valtiolle.
