Korona. Et ole varmaan voinut välttyä aiheelta? En minäkään. Vielä puoli vuotta sitten sana “korona” toi lähinnä mieleen oluen, tai baarin Turun Mikaelinkirkon vieressä. Nyt koko yhteiskunta on koronan oireiden kourissa.
Kriisejä on tullut ja mennyt, mutta näin suurta ja ravistelevaa shokkia ei tällaisessa maailmassa ole vielä tapahtunut. Tältä tuskin säästyy mikään maailmankolkka, ja se tarkoittaa sitä, että muutos tulee vaikuttamaan myös aikaan koronan jälkeen. On siis uudelleenrakennuksen aika, ja se ulottuu niin talouteen, julkisiin toimijoihin sekä ihmisten päivittäiseen elämään.
Maailma mullistuu, koska sen on pakko
Globalisaatio on luonut pandemialle loistavan ympäristön levitä koko voimallaan. Nykyisellään eri yhteiskuntien rajat ovat hävinneet olemattomiin, ja joka päivä valtava määrä ihmisiä siirtyy maailman laidalta toiselle. Se itsessään on hyvä asia. Maailman muuttuminen pienemmäksi on luonut pohjan nykyiselle hyvinvoinnin ja talouden kasvulle. Samalla ihmisoikeuksien polkeminen on muuttunut haastavammaksi, koska avoimen yhteiskunnan myötä tieto liikkuu jatkuvasti nopeammin.
Vaikka maailma on muuttunut avoimemmaksi ja hyvinvointi on myös taloudellisen vaurastumisen myötä lisääntynyt, elämämme tulee silti muuttumaan. Paluu takaisin vanhaan kulutukseen ei ole enää se paras vaihtoehto. Me kulutamme jatkuvasti enemmän, ja samalla syömme tilaa omalta tulevaisuudeltamme.
Jos kasvu perustuu jatkuvalle aineelliselle kasvulle ja kulutukselle, se ei ole kestävää. Kun kriisi on ohi, meidän on rakennettava järjestelmä materiaalien uusiokäytön sekä mahdollisimman energiatehokkaan kulutuksen varaan. Kiertotalous on tämän kriisin jälkeen se, jonka varaan yhteiskunta tulee rakentaa.
Sosiaalinen katastrofi on vältettävä kaikin keinoin
Pelkkä materiaalien sekä energian parempaan käyttöön perustuva toiminta ei kuitenkaan ole se, jolla ihmisten hyvinvointi pelastuu. Tärkein hyvinvointiin vaikuttava seikka on työ. Työstä ihmiset saavat palkkaa, ja palkalla elää. Samalla talouden rattaat pysyvät pyörimässä. Pitämällä rattaat pyörimässä, me luomme vaurautta, jolla pystymme taas pitämään yllä kriittisiä palveluita, kuten terveydenhuoltoa. Vaikka myös tulevaisuudessa nämä rattaat on pidettävä pyörimässä, ei se tarkoita sitä, etteikö niitä rattaita voisi parannella.
Työpaikat on siis saatava pelastettua niin hyvin kuin mahdollista. Suomessa on jo päätetty tukea yrityksiä suoraan, ja toivottavasti samaa jatketaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla. Konkursseja tulee vääjäämättä, mutta kaikkien vältettävissä olevien eteen on tehtävä lujasti töitä.
Samalla kun työpaikat ovat kiinni, ihmiset viettävät aikaansa kotona. Jo nyt kotona tapahtuvat ongelmat ovat nostaneet päätään. Niiltä ei saa sulkea silmiään. Tuhannet lapset ja nuoret eivät voi kotonaan hyvin, ja nyt he viettävät siellä pitkiä aikoja. Sen korjaamiseen on aidosti käytettävä rahaa ja aikaa, muuten meille syntyy uusi rikkinäinen sukupolvi. Myös mielenterveyden huollolle on annettava enemmän painoa kriisin jälkeen.
Näkymätön byrokratiaseinä estää työn tekemisen
Iso osa palvelualoista on kriisin tultua täysin helisemässä. Asiakkaat katoavat, ja kuppilat laitetaan kiinni. Sääntelykään ei tilannetta yhtään helpota. Hyvä esimerkki tästä on pienpanimoiden ulosmyyntioikeuden puuttuminen. Ravintoloista riippuvainen käsityöala huutaa apua, sillä ravintoloiden muodostaessa leijonanosan myynnistä on toiminnan pohja kadonnut kuin kädestä irronnut ilmapallo vappuna. Tällaisia kynnyksiä yritysten tieltä pitää purkaa, myös tulevaisuutta ajatellen.
Vaikka reilusti yli 300 000 työntekijää on joutunut lomautusten ja työttömyyden armoille, ei työn tarve ole kadonnut yhtään mihinkään. Se on vain muuttunut. Vaikka iso osa ravintoloista on laitettu kiinni, tarvetta työlle on muualla. Kaupat joutuvat valtavaan kuormitukseen, otsikoissakin olleista marjanpomijoista puhumattakaan.
Eikö olisi koko yhteiskunnalle järkevintä rakentaa systeemi, jossa kaikki mahdollinen työstä toiseen siirtyminen olisi niin kriisitilanteissa kuin arjessakin mahdollisimman jouhevaa? Me menetämme yhteiskuntana suuren määrän tärkeää resurssia vain sen takia, koska emme saa työvoimaa kohtaamaan työllistäjää kuten pitäisi. Jouhevuus ja tuki on löydettävä työkalupakkiimme kriisin jälkeen.
Diktatuurit tästä vielä puuttuivat
Samalla kun ihmisiä kuolee, näkevät toiset tilanteessa mahdollisuuksia vain lisätä omaa valtaansa. Unkarissa presidentti Viktor Orbán tekee mitä lystää, ja näyttää suorastaan paljasta takapuolta koko Unkarin kansan ihmisoikeuksille. Venäjä samoin tuskin kertoo kriisin aitoa laajuutta yhtään mihinkään ulospäin. Yhdysvalloissa ihmisiä kuolee kaduille ilman rahaa hoitoon.
Kansanvaltaisessa demokratiassa ei ole itsestäänselvyys laittaa rajoja kiinni tai rajoittaa ihmisten jokapäiväistä elämää. Ne vaativat poikkeusolojen oikeuksia, joita käytetään yleensä vain jos joku tulee rajan yli ja huutelee solvauksia samalla kun ampuu lipastolkulla ammuksia päin toisia sotilaita. Silti juuri nämä olot paljastavat valtioiden olemassaolon perimmäiset syyt.
Suomen kaltaisissa liberaaleissa demokratioissa kriisin jälkeinen tarkastelu on tehtävä huolella. Valmiuslakeja on tarkasteltava, jotta ne myös jatkossa ovat erittäin poikkeuksellisen kriisin sattuessa ajan tasalla. Kynnykset perusoikeuksien polkemiseen on pidettävä vähintään yhtä korkealla. Yksikin väärinkäytös olisi liikaa. Demokratian heikentäminen olisi pahinta, mitä voisimme tehdä.
Korona saa valtionkin oireilemaan
Olemme muodostaneet valtiot ensisijaisesti suojaksemme. Suojaksi ulkoa tulevilta uhilta, suojaksi taudeilta, suojataksemme tulevaisuuttamme kouluttamalla ja huolehtimalla niistä jotka eivät sitä muuten välttämättä pysty tekemään. Nyt me näemme täydellisen esimerkin siitä, kun sen tarve realisoituu.
Tulevaisuudessa kriisiorganisoituminen saa kultaakin kalliimpaa kokemusta lisää. Sen avulla valtiosta ja kunnista rakennetaan entistä tehokkaampia ja turvaavampia. Ei pidä juosta joka suuntaan, vaan pitää selkeyttää sitä, mikä kuuluu kenellekin. Muuten lentokonellinen vääriä maskeja Kiinasta saakka ei valitettavasti ole viimeinen hutilyönti.
Tilanteen palatessa rauhallisempaan, herää toivottavasti keskustelu siitä, miten julkisen sektorin yleisesti pitää hommansa hoitaa. Miten me saamme siitä vielä tehokkaammin suojeluvoimaa irti? Miten valtion pitäisi suhtautua massiivisiin yksityisen puolen kriiseihin? Mitä me odotamme valtion pystyvän tekemään? Toiveita on varmaan joka suuntaan. Varmaa on kuitenkin se, että ei kukaan täysijärkinen halua julkista sektoria kokonaan ajaa alas. Edelleenkään.
Kultareunuksinen koronavirus
Jokainen kuolema ja koronan aiheuttama tragedia on liikaa. Voimme kuitenkin nähdä tulevaisuuden valoisampana. Olemme uudelleenrakennuksen mahdollisuuden edessä, kunhan hoidamme oireet oikein. Voimme rakentaa kestävämmän talousjärjestelmän, joka kestää shokit, ja parantaa kriisikykyjämme. Ihmisten tukemisesta ja demokratiasta huolehtimisesta puhumattakaan.
Mahdollisuudet rakentaa parempi ja kestävämpi yhteiskunta ovat rajattomat. Kyllä me siihen pystymme, jos vain tahdomme. Minä ainakin tahdon.
Lue ajankohtaisista viranomaisten koronaohjeista täältä, ja aiemmasta tekstistäni päätöksenteosta kriisioloissa täältä. Ja pysy kotona.
