Suomen metsät ehkäisevät ilmastonmuutosta ja niiden käytöllä on suuri merkitys Suomen luonnolle. Luonnolle ja osin myös taloudelle kestävämpi tapa toteuttaa metsätaloutta on metsän jatkuva kasvatus.
Suuri yleisö tuntee yhden metsien käytön tavan paremmin kuin muut: avohakkuut. Kyseessä on toisin sanoen metsän tasaikäinen kasvatus, jossa puut istutetaan ja kaadetaan pääosin saman ikäisinä, ja maa-alue parturoidaan paljaaksi, jonka jälkeen koittaa kasvatus.
Avohakkuu ei ole järkevää luonnolle
Avohakkuu on lyhyellä tähtäimellä taloudellisesti järkevää. Kerralla voidaan tällöin myydä isompi määrä puuta ja saada siitä runsaampi korvaus. Vaikka tämä on lyhyessä ajassa kannattavampaa, ei se ole sitä luonnolle.
Jatkuvassa kasvatuksessa metsäaluetta ei hakata kerralla kokonaan paljaaksi. Tällöin metsää kasvatetaan ja tukkipuut poimitaan kasvavan metsän joukosta, jolloin alueella on samaan aikaan niin vanhempaa kuin nuorempaa metsää, eikä maa-alueita jää paljaaksi. Metsien lajistot sopeutuvat pienempään muutokseen paremmin.
Hakkuutapa vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Jyväskylän yliopiston soveltavan ekologian professorin Mikko Mönkkösen mukaan Suomen uhanalaisista lajeista noin kolmannes elää pääasiassa metsissä. Lajien katoa kiihdyttää vanhojen metsien katoaminen sekä lahopuun väheneminen. Luontopaneelin raportin mukaan metsän jatkuva kasvatus myös turvaa metsäekosysteemiä.
Jatkuva kasvatus voi olla myös taloudellisesti kannattavampaa
Pitemmällä aikavälillä jatkuva kasvatus voi olla myös taloudellisesti kannattavampaa. Oikealla kasvupaikalla taloudellinen tuotto voi olla parempaa: Yleisradion vertailun mukaan laskennallisesti hehtaarin kokoisella hyvällä paikalla 50 vuoden ajalta noin 12%.
Metsiä pitää hyödyntää kestävämmin, jotta pidämme luonnon kunnossa ja metsäteollisuuden pyörät pyörimässä samaan aikaan.
Yksityiset maanomistajat omistavat Suomen tuottavasta metsäalasta noin 60 prosenttia. Päätökset näiden metsien käytöstä tekevät metsänomistajat itse. Siksi on tärkeää ohjata metsänomistajien päätöksiä kestävään suuntaan.
Metsän jatkuvaa kasvatusta hyödynnetään tällä hetkellä metsänomistajille toteutetun kyselyn mukaan ainoastaan 8% osuudella koko metsäpinta-alasta. Metsän jatkuvan kasvatuksen osuus tulee saada sopivilla palstoilla kasvuun, sillä potentiaalia on.
Metsän jatkuvaan kasvatukseen ohjaaminen tehostuu rahalla
Metsänomistajia tulisi ohjata jatkuvaan kasvatukseen rahalla. Nyt jatkuvan kasvatuksen edistäminen on otettava tosissaan, jos haluamme ehkäistä luontokatoa ja käyttää metsiä kestävämmin.
Yksi tehokas ohjauskeino on verovähennykset. Jatkuvaa kasvatusta varten tulisi muodostaa verovähennysmalli, jossa jatkuvaa kasvatusta metsäsuunnitelmassa voidaan tukea uudella tarpeeseen muodostettavalla vähennyksellä. Lisäksi valtion tulee lisätä jatkuvaa kasvatusta omissa metsissään.
Myös vapaaehtoisen metsien suojelun ohjelman, eli METSOn rahoitusta tulee kasvattaa. METSOssa metsänomistajat ovat voineet suojella metsäosuuksia laskennallista korvausta vastaan. Tällaista yksityisille maanomistajille taloudellisesti järkevää suojelua pitää lisätä. Siinä voittavat niin luonto kuin suojelijat.
Luontokadon ehkäisy tulee ottaa tosissaan, sillä sen vaikutukset ulottuvat ruoantuotantoon ja saaristomeren tilaan. Aloitetaan metsien kestävästä käytöstä. Aika on nyt.
