Tehostus vai kurjistus

| joulu 22, 2016 | Blogi

lukuhommia

Ensi keväänä itselläni on edessä haku yliopistoon. Se on monella tapaa iso asia, ja siksi uutiset hakuprosessin muuttumisesta kiinnostavat erityisesti. Paineet nykymallin muuttumiselle ovat kovat, ja ne tulevat keskustelussa esiin hyvin voimakkaasti.

Tällä hetkellä ainoastaan kolmasosa vastavalmistuneista jatkaa syksyllä opintojaan korkea-asteella, vaikka tosissaan hakevia on todellisuudessa todella paljon enemmän. Tämä on huolestuttavaa. Nuoret jäävät herkästi juuri tässä vaiheessa yhteiskunnan ulkopuolelle, jos eivät saa opiskelupaikkaa, tai työtä. On pyrittävä saamaan opiskelijat nopeammin opiskelemaan korkea-asteelle.

Siirtymävaihetta käsitellyt työryhmä jätti raporttinsa lokakuussa opetusministerille. Tässä raportissa esitetään, että ylioppilastodistuksen painoarvoa opiskelijavalinnoissa kasvatetaan. Se olisi monestakin syystä todella hyvä asia.

Ensinnäkin, kyseinen malli keventää abikevättä.

Näin abiturienttina en voi sanoa muuta kuin odottavani kauhulla kevään taistoja. Ensin ylioppilaskirjoitukset, ja sitten pääsykokeet. Kaksi suuri koetta sisältää roiman annoksen päällekkäisyyksiä ja ulkoa opettelua. Se ei suoraan sanottuna palvele muuta kuin sitä, että osaa osoittaa osaavansa opetella asioita ulkoa.

Toiseksi kalliit valmennuskurssit poistuisivat, ja maksuton koulutus olisi yhä konkreettisempaa kaikille. Monelle alalle on lähes pakko ottaa valmennuskurssi, jotta pääsee sisään kyseiselle alalle. Näin ei pitäisi olla, vaan pitäisi pystyä mittaamaan opiskelijan motivaatiota. Tämä voidaan katsoa vaikkapa haastatteluilla tai motivaatiokirjeillä. Ylioppilaskirjoitukset mittaavat samalla kykyä opetella asioita ulkoa, ja turha sitä olisi kahteen kertaan mitata.

Pääsykokeista ei tulisi, ja tuskin tullaan luopumaan kokonaan. Pitää olla vaihtoehto myös ylioppilaskirjoituksissa huonosti menestyneille. Uskon vahvasti, että tämä tullaan uudistuksissa huomioimaan.

Shares
Share This