Turkulaisuus käyntikorttina

| tammi 13, 2017

Nimi “Turku” herättää lähes jokaisessa suomalaisessa jonkinnäköisen tunteen. Joillekin se saa aikaan nenän nyrpistystä ja naurua, kun taas toisilla herää mielikuva hienoista vanhoista taloista ja historiasta. Käytännössä kaikki suomalaiset tietävät Turun tavalla tai toisella, ja suurin osa tietää vähintään sen palaneen tai menettäneen pääkaupunkiutensa. Perhana.

Olen asunut lähes koko ikäni Turussa. Se näkyy kaikessa: ajattelutavassa, puheessa, pukeutumisessa… Olin pitkään sitä mieltä, etten edes puhu Turun murretta. Sitten sain kavereita muualta ja tajusin, ettei muut mittä tällast sit ollenka puhunukkaa. Ja murrekos vasta tunteita herättääkin! Sitä eivät helsinkiläiset tai tamperelaiset ymmärrä. Monesti lupsakkaan savon murteeseen suhtaudutaan huumorilla, mutta Turun murteeseen ei.

Kuten todettu, Turkua “dissataan” usein. Sitä tehdään eri syillä, kuka mistä millonkin. Turkulaisina suhtaudumme siihen usein hieman oudosti. Joko lähdemme dissaamaan muita, muistuttelemaan siitä, että meillä on ollut yliopisto ennen kuin heillä edes lehmiä kauppatoriensa kohdilla, tai muuten leveilemään linnoillamme. Kun meillä on kaikki niin poikkeuksellista ja hyvin!

Totuus on kuitenkin se, että ei meidän tarvitse. Ei meidän tarvitse sen enempää todistella ja suivaantua ylpeilemään takaisin, jos joku sille tielle lähtee. On totta, ettemme ole päätöksentekotahtimme tai Turun taudin takia ehkä modernein kaupunki ja siitä tuleekin ottaa oppia, mutta ei meidän tarvitse harmistua muiden naljailusta. Oikeanlainen kisailu vain tekee hyvää.

Turkulaisuudesta saa, ja pitää olla ylpeä. Se pitää vain tuoda tyylikkäämmin esille! Tästä esimerkkinä aivan loistava kampanja “Kiss my Turku”, joka on sopivan itseironinen, mutta jää oikealla tavalla mieleen.

Lisää Turun pussailua, rentoutta ja vähemmän ylimielisyyttä!

Shares
Share This