Liittokokous on enää muutaman päivän päässä. Takana on useita paneeleja, ennakkotehtäviä ja loistavia keskusteluja. Nyt kirjoitan siitä suurimmasta syystä, miksi haen Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajaksi vuodelle 2018. Nostin sen heti ensimmäisessä ennakkotehtävässäni kärkeen jo heti kampanjan alussa, ja se on se pääsyy, miksi tässä ollaan.
Se on Suomen Lukiolaisten Liiton tulevaisuus.
Me kohtaamme tulevina vuosina haasteita, jotka vaikuttavat koko liiton olemassaoloon. Saattaa olla, että taloon ei tulekaan enää samalla tavalla rahaa kuin ennen. Tällä hetkellä nimittäin suurin syy liittyä meihin on juurikin opiskelijakortti – ja myönnetään – se oli aikanaan myös minulla se syy miksi liityin jäseneksi. Jatkossa kuitenkaan se syy liittyä liittoon ei ole välttämättä enää mahdollinen, sillä opiskelijarekisteriuudistuksen myötä emme ole ainoita, jotka voivat opiskelijakortin myöntää. Kuinka moni 16-vuotias liittyisi nyt 20€ hinnalla järjestöön, jotta saisi hyvää edunvalvontaa? Eipä kauhean moni.
Siksi Suomen Lukiolaisten Liiton kaikkein tärkein tehtävä ensi vuonna on varautua tulevaisuuteen tulevaisuustyön avulla. Se tarkoittaa sitä, että meidän on myllättävä vaikuttamistyömme, jäsenhankintamme sekä kaikki muutkin toiminnot tähän päivään, jotta voimme olla ilman opiskelijakorttiakin ilmiselvä vaihtoehto jokaiselle lukiolaiselle.
Puheenjohtaja ei tee kaikkea. Ei todellakaan. Puheenjohtajan vastuulla ei ole jäsenhankinta. Puheenjohtajan vastuulla on ensisijaisesti edunvalvonta, mutta puheenjohtaja toimii vetovastuussa myös tulevaisuustyöstä, ja se on tärkeä osa sitä.
Lukiolaisten Liitto on olemassa edunvalvontaa varten, mutta se on pystyssä jäsenhankinnan ansiosta.
Kaikki on osa kokonaisuutta, ja puheenjohtaja pitää langat käsissään. Tulevaisuustyöhön on tartuttava välittömästi, ja uusia ideoita ja tapoja toimia on haettava koko lukiokentältä. Se on nostettava prioriteettilistalla lukiouudistuksen kanssa samalle viivalle, sillä jos nyt jätämme tulevaisuustyön tekemättä, ei ole välttämättä järjestöä vaikuttamassa seuraavan lukiouudistukseen hamassa tulevaisuudessa.
Edunvalvonnasta on tehtävä houkuttelevaa ja tärkeää niin, että jokainen lukiolainen saa viestimme, ja samaistuu siihen. Silloin, kun lukiolainen kokee aidosti meidän viestimme tärkeäksi, hän samaistuu siihen ja kokee välttämättömäksi liittyä mukaan. Siksi edunvalvonnassa on puhuttava yhä aidommin ja vahvemmin lukioarjen ongelmista, kuten maksuttomasta toisesta asteesta ja vaikkapa ongelmista YTL:n kanssa. Niihin jokainen lukiolainen samaistuu, ja kokee tärkeäksi.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tulevaisuustyöstä ei ole varaa enää kierrellä. Hoidetaan se kotiin. Muuten sitä kotia ei nimittäin ole.
