Tänä kesänä Veikkaus on onnistunut jossain, mihin miltei kukaan muu ei ole koskaan onnistunut – nimittäin ohittanut Alkon valtion vihatuimpana monopoliyhtiönä.
Veikkaus on markkinoinnillaan ja toiminnallaan aiheuttanut kohuja kohujen perään, usealla tavalla ihan aiheestakin. Kritiikkiä ovat saaneet niin käsittämättömät uhkapelin päiväkahviin rinnastavat mainoskampanjat kuin mummojen taskujen kolikot tyhjentävät peliautomaatit kauppojen kassojen vieressä. On erinomaista että nämä aiheet ovat nousseet niin lehtien palstoille kuin suomalaisten kahvipöytiin. Samalla myrskyn silmään ovat kuitenkin joutuneet aivan syyttöminä täysin väärät tahot, nimittäin kansalais- ja nuorisojärjestöt.
Kansalais- ja nuorisojärjestöt tekevät tällä hetkellä paljon hyvää työtä pienillä resursseilla niin nuorten kuin vaikkapa hyvinvoinnin edistämiseksi. Samaan kategoriaan kuuluvat myös sote- järjestöt sekä poliittiset nuorisojärjestöt. Erityisesti poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus on äärettömän tärkeää, sillä ilman tätä rahoitusta demokratiakasvatusta ei koskaan pääse tapahtumaan. Politiikka ei saa olla vain lahjoitusten taikka varainhankinnan varassa olevaa toimintaa. Ja kaikki tämä toiminta saa nykyään rahoituksensa Veikkausvoittovaroista.
Siksi aina kun puhutaan Veikkauksen toiminnasta ja sen tuottamista rahavirroista, nousevat järjestöt keskusteluun. Eli; kun kolikko peliautomaattiin kilahtaa, raha nuorisotyön hyväksi vilahtaa. Se ei ole missään nimessä järjestöjen vika, vaan päättäjien rakentama tapa järjestää rahoitus. Samalla se oikeuttaa Veikkauksen toiminnan antamalla tuotoille hyvän tarkoituksen.
Tästä aiheutuu useita hankalia tilanteita järjestöille. Esimerkiksi opiskelijajärjestön ei pitäisi omata ristiriitaisia tuntemuksia uhkapelihaittojen ehkäisyä kohtaan. Ei ole tukea saavan järjestön syy, jos se tästä syystä nähdään uhkapelaamisen puolustajana taikka Veikkauksen tukijana. Järjestöillä ei ole valtaa päättää mistä valtio haluaa tukensa johdattaa. Paskamyrskyn silmään ei pitäisi asettaa niitä, jotka eivät sitä itse ansaitse.
Tämä järjestely pitää muuttaa.
Järjestelmä on epäreilu, ja yksinkertaisesti tällaisenaan väärin. Tärkeää työtä tekevien järjestöjen ei pitäisi joutua pohtimaan mahdollisia rahoituksensa tason muutoksia vaikkapa vähäisemmän uhkapelaamisen takia. Niin nuorisotyö kuin poliittiset nuorisojärjestöt ansaitsevat rahoituksensa täysimääräisinä erinä osana Opetus- ja kulttuuriministeriön budjettia, josta sitä jaettaisiin samalla tavalla kuin nykyään nuorisolain tavoitteiden toteutumisen pohjalta. Jos Veikkauksen tuotot ohjattaisiin suoraan valtion budjettiin ilman korvamerkintöjä, olisi kokonaistaloudellinen vaikutus budjetin suuruutena sama. Samalla kuitenkin tulisi pohtia entistä paremmin suoria keinoja vaikuttaa peliongelmien ehkäisyyn nykyistä suuremmilla määrillä.
Veikkauksen monopoliasemaan sisältyy useita ongelmia, lähtien ajatuksesta valtion järjestämästä uhkapelien edistämisestä valtionyhtiön tavallisiin kankeuksiin. Jos yritys on perustettu torjuakseen pelihaittoja, pelikoneiden otolliset sijainnit kassojen läheisyydessä sekä rahapelejä tavallistavien mainoskampanjoiden järjestäminen on enemmän kuin vain kyseenalaista. Koko yritys tarvitsee palaamista juurilleen pelihaittojen ehkäisyn parissa.
