Jokaisen ihmisen oma liikkuminen on yksi eniten intohimoja ja herkkyyksiä herättävä asia. Tuskin kukaan on voinut välttyä kuulemasta jonkun toisen, tai löytänyt jopa itsensä ihmettelemästä edes kerran, miksi joku haluaa oikein vaikuttaa siihen kuljenko töihin autolla, pyörällä vaiko lähijunalla. Ovathan jokaisen tarpeet ja halut liikkua ihmisillä täysin erilaiset!
On sillä kuitenkin väliä. Jokaisen liikkuminen muodostaa osan liikkumisen massasta, ja nämä massat usein keskittyvät tiettyjen tapojen ja reittien varrelle. Reitit taas voivat olla hyvinkin erilaisia, kulkevathan yhdet omalla autolla, toiset julkisella liikenteellä, kolmannet taas kaupungissa asuessaan kävelevät. Tarpeet ovat erilaisia, mutta suuressa kuvassa näiden yksilöiden liikkumisen massa on asia, johon vaikuttamalla voimme parhaimmillaan helpottaa ihmisten elämää huomattavasti.
Liikennevirtojen tulkitsemisella ja ohjaamisella liikkumisesta kestävämpää ja sujuvampaa
Kun ymmärrämme liikkumisen nykytilan, on siihen vaikuttaminen helpompaa. Jo pidemmän aikaa yksityisautoilun osa Suomen kokonaisliikkumisesta on hieman kasvanut, ja julkisen liikenteen käyttö taas polkenut paikallaan ja hieman jopa laskenut.
Samalla liikkumisen muodot ovat ottamassa harppauksia perinteisistä muodoista uusiin. On syntynyt yhteiskäyttöpalveluita, älyliikennettä sekä uusia käyttövoimia perinteisten tilalle. Konkreettinen esimerkki eri liikkumismuotojen yhdistämisestä on “Whim” niminen palvelu, johon on yhdistetty esimerkiksi pääkaupunkiseudulla HSL:n joukkoliikenne, kaupunkipyörät sekä myös tietyllä summalla taksiajoja. Näin syntyy uusia mahdollisuuksia liikkua isoissa kaupungeissa.
Tällä hetkellä liikenne muodostaa noin viidenneksen Suomen kokonaispäästöistä. Liikenteen sisään mahtuu monenmoista liikennemuotoa ja -välinettä, mutta suhteellisesti suurimpaan rooliin nousee yksityisautoilun tällä hetkellä muodostamat päästöt.
Kaikki eivät kuitenkaan asu korttelin päässä lähimmästä ruokakaupasta tai leipomosta. Välimatkat ovat maassamme suuret, eikä autoilua voida lopettaa vain sormia napsauttamalla. Se mitä voidaan kuitenkin politiikan avulla tehdä, on vaikuttaa kestävien käyttövoimien osuuden kasvuun. Sähkön, biokaasun ja muiden vähäpäästöisten käyttövoimien osuuden kasvua on helpotettava erilaisin keinoin.
Käyttövoimien muuttuminen on silti vielä monen erillisen mutkan takana. Vie vielä aikaa, ennen kuin täällä kaukana pohjolassa sähköakut muodostuvat kantamaltaan riittäviksi sekä luotettaviksi talvipakkasilla. Autoveroa on silti laskettava, jotta autokantaamme saataisiin vihdoin uusiutumaan vähäpäästöisempään suuntaan. Sähköä tai biokaasua on todella hankala käyttää, jos latauspisteitä tai kaasuasemia ei näy eikä kuulu mailla tai halmeilla. Ilman kunnollista jakeluverkkoa on autoja hyvin hankala saada liikkeelle.
Uudella paperilla ongelmat unholaan?
Jo vuoden verran on ollut valmistelussa uudenlainen koko Suomen liikennettä käsittelevä suunnitelma. Kuten aina, uudet suunnitelmat ja raportit eivät kuulosta kaikkein ketterimmältä tavalta muuttaa asioita, mutta tämän suunnitelman painoarvo on huomattava. Siksi siihen on todella ladattu odotuksia, ja täysin syystä. Koko Suomen liikkumista ja liikennejärjestelmää on syytä pohtia pidemmälle.
Suunnitelman tavoitteiksi on määritelty kolme painopistettä: ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä kulkumuotoja erityisesti kaupungeissa, koko Suomen saavutettavuuden ja vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeiden takaaminen sekä yhteiskuntataloudellisen tehokkuuden parantaminen.
Kelpo tavoitteita kyllä, mutta ne vaativat todella konkreettisia keinoja rahoituksineen. Samalla vaarana on se, että nykyisellä poliittisella suuntauksella lukittaisiin kaikkien tulevien poliittisten toimijoiden kädet seuraavan suunnitelman tekoon asti. Se on vuorossa vasta vuonna 2033.
Aikaväli on siis huomattavan pitkä. Siksi sen painoarvo on suuri, ja parlamentaarisen valmistelun kautta sovittaviin suuriin hankkeisiin on siksi pitkälle toteutusvälille myös ymmärrettävästi varattava aikaa ja resursseja. On ainakin kolme asiaa, jotka raportista olisi syytä löytyä.
1) Nopeat raidehankkeet.
Koko raportin ensimmäistä tavoitetta vastaamaan on luotava enemmän vähäpäästöisiä kulkumuotoja. Raiteet ovat tunnetusti liikkumismuotona vähäpäästöisimmästä päästä, ja suurten kaupunkien väliseen liikenteeseen on luotava uusia raiteita nopeamman ja tehokkaamman liikkumisen varmistamiseksi. Niille on luotava selkeä ja toteuttamiskelpoinen aikataulu.
2) Selkeät ja toteuttamiskelpoiset keinot fossiilisten polttoaineiden vähentämiseksi.
Autoilu ei tule poistumaan Suomesta mihinkään, vaan tarve sille on jatkossakin kiistaton. Sen aikaansaamia päästöjä on kuitenkin pystyttävä leikkaamaan, ja siihen auttavat uudet käyttövoimat sekä autoveron laskun mahdollistava autokannan uusiutuminen.
3) Konkreettisia työvälineitä kunnille kevyen ja julkisen liikenteen kehittämiseksi.
Jotta kevyen liikenteen sekä julkisen liikenteen roolia voidaan nostaa houkuttelevammaksi sekä toimivammaksi kaupungeissa ja kunnissa, se vaatii resursseja valtiotasolta lähtien. Jos bussit kulkevat tunnin välein, on sen suosiota hankala nostaa. Siksi suunnitelmasta on löydyttävä järkeviä ja kestäviä linjauksia kaupunkien toiminnan tukemiseksi kestävien kulkumuotojen kasvattamiseksi.
Keinoja kyllä löytyy, kunhan linjataan kestävästi
Keinoja ja tarpeita liikkumisen kehittämiseen siis löytyy useita. Toivottavasti pian julkaistavissa raportin luonnoksissa otetaan selkeitä kantoja oikeaan suuntaan. Ja toivottavasti ministeri Harakka edistää kestäviä ja reiluja tavoitteita!
Julkaistu alun perin kokoomuksen sivuilla 10.9.
