Kävin Lapualla viimeksi 2016. Kyseessä olivat silloin Lukiolaisten Liiton kevätpäivät, ohjelmassa oli potkupalloa sekä kouluttautumista kuntavaikuttamisesta esiintymiseen, unohtamatta pitkiä keskusteluja laavulla pienen ja hieman haisevan lammen rannalla.
Mikään ei silloin viitannut sinimustiin, vaikka väritykseen se liittyykin.
Sinimusta väritys, eli Lapuan liikkeen ja äärioikeistolaisen Isänmaallisen kansanliikkeen väritys tulee itselleni Lapuasta elävästi mieleen. Viime viikonloppuna julkaistiin uuden ääriliikkeen, Sinimustien, ohjelma. Ohjelma on nyt ihan suoraan sanoen kamala läpyskä, jonka kanssa on lähdetty leikkimään natseja. Kirjoittajat vaikuttavat olevan vieläpä täysin tosissaan.
Twitterissä ja mediassa julkaistiin heti viikonlopun aikana ansiokkaita vertailuja Sinimustien ja Saksan vanhan natsipuolueen julistuksia keskenään. Tuloksena ne ovat jopa hämmentävän samankaltaisia. En tiedä, olisiko moisella päässyt läpi edes yliopistoissa käytetyn plagiointiohjelman Urkundin plagiaatinunnistuksesta.
Ei ole ihan sama mitä julkisessa keskustelussa julistetaan, ja mitä julistuksia tuutataan internetin syövereihin ihmisten pällisteltäviksi ja joissain tapauksissa myös uskottavaksi. Asenteen tulee nyt olla selvä: kyseessä on tuomittava ääriliike, eikä sen pidä päästä ohitse vain pelkällä ajatuksella, että kyllä se nyt siitä laantuu.
Täytyy sanoa ääneen, kun huoneessa on elefantti.
Pohdin usein oikeaa suhtautumista tällaisiin ääriliikkeiden oksennuksiin internetin syövereissä. Tavallaan ei halua antaa yhtään ylimääräistä tilaa vääryyksille ja viesteille, joita ei halua vahingossakaan levittää. Silti, kun hieman lueskelee vertailuja sekä keskustelua internetissä, herää väistämätön tarve sanoa ja nostaa esiin, että kyllähän tässä nyt pitää osoittaa natsipelleilylle se oikea paikka.
Sitä ei nimittäin ole. Etniset rekisterit ja ihmisten luokittelu suoranaisiin kasteihin ihonvärin perusteella on ajattelua, jota ei pidä hyväksyä, eikä vain hyssytellä pois. Jos, ja ilmeisesti valitettavasti kun, joku näin aidosti ajattelee, on yhteiskunnan pystyttävä tarjoamaan apua tämän radikaalin ajattelun tyrehdyttämiseksi. Jos tämän ideologian ihmiset tekisivät aatteensa nimessä jotain, kyseessä on terrorismia. Stop.
Navalnyi ja vankileirit
Samalla hieman idempää kaikuu tietoja suurista mellakoista sekä oppositiojohtajan vankileirituomiosta. Autoritäärinen diktatuuri näyttää vuosien valmistelun tulosta organisoimalla valtavat poliisivoimat pidättämään ja hakkaamaan ihmisiä, jotka vaativat demokratiaa ja oikeuden toteutumista. Ei kuulosta järin sivistyneeltä.
Itärajan takaisiin asioihin kiinnitetään nyt huomiota. Venäjällä niin oikeuslaitos kuin kansanvalta on jäänyt haamuksi jostain, mitä sen tulisi olla. Voi vain itse kuvitella, miten itse toisen valtion kansalaisena varmasti heiluisi Pietarissa tai Moskovassa vaatimassa ihan vain kansalaisoikeuksia, ja tulisi lopulta hieman pamputetuksi ja kannetuksi putkaan. Kaikki tämä parhaimmillaan vain laivamatkan päässä Helsingin länsisatamasta.
Tällaisten sinimustien ja poliisimellakoiden herätessä nyt vaihteeksi USA:n riehumisten jälkeen täällä lähiympäristössä, on pohdittava mitä tällaiselle kehitykselle oikein on tehtävissä. Länsimaisen demokratian ja ihmis- ja kansalaisoikeuksien puolustaminen on kaiken ytimessä. Olemme onneksi Suomessa kaukana vielä vastaavista tapauksista, mutta ympäristömme on pidettävä kunnossa.
EU:n painoarvo on suurempi kuin monet ajattelevat
EU on tärkeämmässä roolissa kuin pitkään aikaan. Valtioiden yhteenliittymän tärkeä tehtävä on ylläpitää tuota länsimaista maailmanjärjestystä ja uskoa demokratiaan. EU on pidettävä vahvana, ja Unkarin ja Puolan kaltaisten demokratian arvojen tuolla puolen toimivien valtioiden toimia ei voi katsoa läpi sormien.
Unkarin matka EU:ssa on tullut päähänsä, ja Orbanin touhulle olisi pitänyt näyttää ovea jo aikoja sitten. Jos miettii EU:n vastuullisia toimijoita, on olemassa kaksi komissaaria joiden pöydälle nämäkin asiat kuuluvat. Arvoilla sekä demokratialla on omat komissaarinsa. Tämän kauden loppuun saakka, eli vuoteen 2024, olisi näiden komissaarien työstä syytä kuulua jotain.
Vahvat demokratiat ja kansalaisyhteiskunnat ympärillä ovat Suomen paras turva. Ja ne saavutetaan EU:ssa.
