Mielenterveyspalvelut on saatava Turussa kuntoon – muuten maksamme laskua pidempään kuin osaamme ajatellakaan.
Epävarmuus tulevasta. Onko töitä? Toimeentulo todennäköisesti romahtaa. Kaikki menestyvät, tai ainakin siltä se somessa näyttää. Nyt ei jaksa, ei oikeastaan tunnu miltään.
Siltä mielenterveysongelmat saattavat tuntua. Erityisesti nuoret uupuvat, ja joutuvat mielen haasteista kärsimään. Viime aikoina asiasta onkin puhuttu paljon, ja onneksi esimerkiksi avun piiriin hakeutuminen muuttuu jatkuvasti normaalimmaksi, vaikka haasteet ovat aina ikävä asia.
Mielen ongelmat ovat pirullisia. Internet on pullollaan tarinoita epäonnistuneista avunhakuyrityksistä, joista liian suuri osa johtuu epäonnistuneesta avun piiriin pääsemisestä. Murtuneen jalan näkee helpommin kuin murtuneen mielen, sillä ulospäin kaikki saattaa näyttää varsin hyvältä, vaikka tilanne ei sitä suinkaan olisi. Nuoria saatetaan tsempata esimerkiksi fraaseilla ”koittakaa jaksaa” taikka ”olet niin nuori vielä, kyllä opit!”
Moni tarkoittaa hyvää, kun yrittää hieman piristää huonosta olosta valittelevaa. Erityisesti nuorten kohdalla se sattuu olemaan harmillisen yleistä, ja nuorten uupumusta ja muita ongelmia kohdataan välillä huonostikin. Tai hyvä, jos oikeastaan kohdataan ollenkaan.
Uusia ratkaisuja Turkuun matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin
Turku ei ole irrallaan muusta maasta, vaan mielenterveyden aiheuttamat haasteet koskevat myös meitä. Mielenterveyspalveluiden ääreen on päästävä riittävän nopeasti ja riittävän matalalla kynnyksellä. Muuten ongelmien kasautuessa inhmillisten kustannusten, eli ihmisten elämien lisäksi yhteiskunnan kustannukset nousevat aivan liian suuriksi, niin nyt kuin tulevaisuudessa.
Kaupungit eivät ratkaise kaikkea. Valtakunnan päättäjien, eli hallituksen ja eduskunnan olisi jo todellakin korkea aika säätää terapiatakuu, eli taata jokaiselle pääsy asianmukaiseen hoitoon. Ilman resursseja kaupunkien on sitä hankala tehdä.
Tällä hetkellä oikea foorumi avun hakemiseen on Turussa päästä keskustelemaan omaan terveyskeskukseen, josta tapahtuu ohjaus eteenpäin. On hyvä, että apua saa, mutta yhteispäivystys ei vielä riitä. On luotava parempia väyliä päästä asianmukaisen hoidon ääreen myös muilla tavoin.
Yksi esimerkki nousee esiin Helsingistä, missä keskusteluapua tarjoaa matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu “Mieppi”, jonka kautta pääsee keskustelemaan yhteensä 1–5 kertaa vaikkapa etänä. Näin ensimmäisen yhteydenoton kynnys madaltuu, ja mahdollisuus päästä ohjatuksi parempien palveluiden piiriin kasvaa. Tämä ei luonnollisestikaan ole vielä varsinaista lääkärin toteuttamaa hoitoa, mutta riittävä ensiaskel kohti oikeaa ja ratkaisevaa apua on askel oikeaan suuntaan.
Toinen esimerkki on koulupsykologien riittävä määrä erityisesti yläkoulussa. Parhaassa tapauksessa opettajan huolesta nuori saattaa päätyä jo varhaisessa paiheessa koulupsykologin pakeille, ja ammattilaisten pariin. Näin sen ainakin pitäisi toimia, ja siksi koulupsykologit ja muut opetuksen tukihenkilöt ovat tärkeässä asemassa.
Mielenterveyspalveluiden kustannukset ovat suuria ja kasvamassa väärällä tavalla
Luomalla auttavia palveluita me helpotamme nuorten mahdollisuuksia saada apua. Jo nyt koko maan tasolla mielenterveysongelmien kustannukset ovat vuositasolla kuusi miljardia euroa. Ne tulevat kasvamaan, mitä enemmän ihmiset jäävät oikeasta hoidosta paitsi.
