Suomi ikääntyy, ja lapsia ei synny entiseen tahtiin. Työväestö vähenee, ja hoidettavien määrä kasvaa. Tekevät ja maksavat kädet ja päät loppuvat kesken. Ihmisten hoitaminen hankaloituu, kun tarve nousee paljon nopeammin kuin systeemi pystyy hoitamaan.
Kuulostaako tutulta? Ainakin pitäisi, sillä näistä lähtökohdista aluevaalit käydään ja uusi hallinto rakennetaan. Systeemi ei pysy ikääntymisen tahdissa, ja koko hommaan ei tunnu löytyvän rahaa. Lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle pitäisi löytyä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä potilaisiin pelkän hallinnollisen homman sijasta.
Niin, pitäisi. Nyt ei vain ennen aluevaaleja oikein näytä siltä.
Koko uusi aluehallinto on valtava uudistus. Me luomme nyt kokonaan uuden hallinnon tason, joka vastaa suuresta määrästä julkista rahaa sekä tehtäviä. Pelkästään Varsinais-Suomessa, joka on vain loppujen lopuksi pieni osa koko maan perspektiiviä, vaikka suuri alue onkin, budjetti tulee vuositasolla olemaan noin 2,2 miljardia euroa. Sillä rahalla pitäisi hoitaa miltei 500 000 varsinaissuomalaisen terveyspalvelut.
Ei ole siis ihan sama, mitä rahalla tehdään, ja miten hoito oikein toteutetaan. Sukelletaan nyt hieman syvemmälle siihen, mitä tällä rahalla tulisi saada, ja miltä se juuri nyt ennen aluevaaleja näyttää.
Varsinais-Suomen ja koko maan uudistuksen taustat
Kaiken kaikkiaan uusia alueita, tai maakuntia perustetaan yhteensä 21. Varsinais-Suomi muodostaa näistä yhden, ja se täällä se tarkoittaa 27 kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämistä yhden toimijan alle. Eli jokaisesta terveyskeskuksesta ja tulevaisuuden terveyden ja aluepelastuksen linjoista tullaan päättämään tämän alueen alla.
Vaikka perusteina ovat jatkuvasti kasvavien kustannusten hillitseminen, ei tälle ole tässä uudessa systeemissä selkeää jarrua. Hallitus on kuntaministeri Sirpa Paateron johdolla sanonut, että koko uudistuksessa ei ole jarrua rahanmenon kasvulle. Uudet alueet voivat siis periaatteessa pyytää menojen paukkuessa lisää rahaa, kun siltä alkaa näyttää.
Hassua tässä on se, että asiassa ei sinänsä muutu mikään muu kuin hallinnon taso. Uudessa systeemissä perustetaan kokonaan uudet toimijat päättämään samoista asioista, joista nyt ovat päättäneet kunnat. No, saavathan kepulaiset ne aluevaalit!
Rahaa voidaan siis pyytää lisää, eikä ole erikseen rakennettua elementtiä tai rakennetta pohtimassa sitä, miten rahoja todellisuudessa tulisi oikein käyttää. Ilman asiaa vahtivia päätöksentekijöitä ei siis ole mitään takeita sille, että rahoja käytettäisiin tehokkaasti, vaan kustannusten annettaisiin kasvaa ilman sen suurempaa pohdintaa. Pahimmillaan asia tarkoittaa 6,4 miljardin euron kasvua vuoteen 2030 mennessä, ilman sen suurempaa tarkkailua!
6,4 miljardin euron kasvu on valtava, ja sillä tulisi saada jotain muutakin kuin pelkästään uudet aluevaalit, jossa näistä uusista palveluista päättävät uudet päättäjät valitaan.
Ei oppi ojaan kaada, vaan nyt kaaduttiin itse
Sosiaali- ja terveyspalveluita ei uudisteta ensimmäistä kertaa. Oikeastaan päinvastoin, nimittäin esimerkiksi Sipilän hallitus lopulta jopa kaatui siihen todellisuuteen, missä se ei onnistunut saamaan omaa versiotaan uudistuksesta maaliin. Ja kun kerran poliittisessa todellisuudessa me kaikki elämme, uusi hallitus, joka uudistuksen lopulta maaliin nyt on viemässä, ei tahtonut jo tehtyä työtä hyödyntää, joten etua jo tehdystä työstä ei edes saatu.
Vaikka näin olisi kyllä pitänyt tehdä, sillä edellisessä uudistuksessa sentään oltiin koko homman juju otettu huomioon: koko uudistuksen olennaisimpia osia oli saada aikaan 3 miljardin säästöt. Koko systeemi oli siis rakennettu terveemmälle pohjalle kuin tämä uusi, punaisempi sellainen.
Säästötavoitteilla ei niin merkitystä, kun keskusta saa itselleen maakunnallista aluehallintoa, ja sosialidemokraatit saavat laitettua vielä hieman lisää kapuloita yksityisten toimijoiden rattaisiin. Tästä hyvä esimerkki on Päijät-Hämeessä romukoppaan heitettävä täysin toimiva digitaalinen sote-systeemi, joka oli yksityisen tekemä. Uuden tekeminen maksaa kymmeniä miljoonia. Vain ja ainoastaan ideologisista syistä. Alueella oli siis yksityisen terveysyhtiön toimittama potilasjärjestelmä täysin käyttövalmiina, mutta valtio asiasta vastaavan ministerin Krista Kiurun johdolla tahtoo väkisin rakentaa oman, kymmenien miljoonien arvoisen systeemin.
Mitä pitäisi tehdä?
Uusien aluevaltuutettujen tärkein tehtävä on rakentaa toimivat alueet. Ensimmäisinä vuosina muodostetaan toimintatavat, perustukset ja koko hoitoon pääsyn systeemi. Paljon tärkeämpää osaa ei siis voisi olla nyt tarjolla, ja juuri siksi ehdokkaiden ja tulevien aluevaltuutettujen tulee perehtyä asiaan todella syvällisesti, ja ryhtyä aluevaaleissa aluerakennushommiin.
Minun mielestäni uusille alueille täytyy luoda kustannuksia hillitseviä rakenteita, kun valtiovalta ei ole uudistusta tehdessään siihen pystynyt. On luotava vuosittaiseen budjettirakenteeseen selkeitä tavoitteita, ja rakennettava koko organisaatio alusta alkaen realistisesti, jotta emme todella saisi sillä samalla eurolla, jonka olemme ennen terveyspalveluihin laittaneet vähemmän palveluita ja hoitoa kuin ennen.
Samalla on avoimesti ja rohkeasti etsittävä ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä oman talon tuotoksia, vaan on tehtävä erittäin harkittuja hankintoja, ja hyödynnettäviä yksityisiä toimijoita.
Varsinais-Suomessa 27 kunnan potilastietojärjestelmien ja käytäntöjen yhteensulattaminen ei ole helppoa, yksinkertaista tai halpaa. Se vaatii sinnikkäitä päättäjiä, ja osaavia viranhaltijoita. Minä tahdon olla mukana rakentamassa toimivaa ja tehokasta pohjaa koko alueen tulevaisuudelle.
Lue lisää ehdokkuudestani aikaisemmasta postauksestani täältä.https://alvareuro.fi/2021/12/ehdolla-aluevaaleissa/
